HEDELMÖITYSHOITOLAISTA

Seurasin eilen eduskunnan lehterillä "vihreiden arvoliberaalien arvojen ja kristillisdemokraattisten arvojen kamppailua", erään kristillisten ryhmän kansanedustajan sanoja lainatakseni. Kysymyksessä oli siis eduskunnan täysistunnossa käyty keskustelu hedelmöityshoitolaista.

Suomessa hedelmöityshoitoja ei nykyisellään ole lainsäädännöllä säädelty. Mitä kyseinen kansanedustaja luonnehti vihreäksi arvoliberalismiksi onkin tosiasiassa nykyisen linjan vahvistamista lainsäädännöllä. Itse kutsuisin tämän linjan (rajaamattoman hedelmöityshoitolain) kannattajia vihreiden arvoliberaalien sijaan järkevästi ajatteleviksi tasa-arvoisuuden kannattajiksi.

Tunteet kuumenevat hedelmöityshoitolaista puhuttaessa siinä vaiheessa, kun keskustellaan siitä, sallitaanko hedelmöityshoidot myös jatkossa sinkkunaisille sekä naispareille. Perustavanlaatuisesta maailmankatsomusten törmäyksestä salissa todellakin oli kysymys.

Lakivaliokunnan niukan enemmistön (8/9) mielestä vain hetero avopareilla on oikeus hedelmöityshoitoihin, kun hallitus esittää eduskunnalle rajaamatonta hedelmöityshoitolakia. Lakivaliokunnan muistion kannattajat keskittyivät argumentaatiossa perhearvoihin ja väittämään, ettei ilman isää kasva normaaleja lapsia. Avioerojen lukumäärän Suomessa huomioon ottaen väite tuntuu vähintäänkin absurdilta! Hallituksen esitystä kannattavat osoittivat salissa, että pohjimmiltaan laissa kyse on siitä, halutaanko Suomessa luokitella perheitä arvostettuihin ja epäsopiviin perhemuodon perusteella.

Eräs virheellinen argumetti hedelmöityshoitojen rajaamisen puolesta on, että valtion ei tule maksaa lesbojen saattamista raskaaksi. Argumentti on alhainen ja virheellinen. Valtio ei nykyiselläänkään maksa hedelmöityshoitoja, ne maksetaan itse.

Suomessa hedelmöityshoitoja on annettu sinkkunaisille tai naispareille arviolta 8-10 vuodessa. Varmaa on, että jos hedelmöityshoidot sinkkunaisille ja naispareille kriminalisoidaan kansallisella lainsäädännöllä, haetaan niitä Suomen rajojen ulkopuolelta. Rajaava hedelmöityshoitolaki saattaa synnyttää pimeät markkinat sukusoluille, mikä olisi valtava terveysriski sekä hoitoja hakevalle naiselle että lapselle, sillä pimeillä markkinoilla sukusoluja ei ole testattu missään. Suomesta hoitoja haettaisiin todennäköisimmin Virosta ja Venäjältä.

Hallituksen lakiesityksessä nykylinjaan ainoa muutos olisi se, että jatkossa hedelmöityshoidon kautta maailmaan tulleella lapsella olisi 18 vuotta täytettyään halutessaan oikeus tietää sukusolujen luovuttajan henkilöllisyys.

Jos eduskunnan äänestyksessä muutaman tunnin kuluttua käy niin kurjasti, että lakivaliokunnan kanta voittaa, on Suomessa tulevaisuudessa lapsia, jotka 18-vuotiaana saavat sukusolujen luovuttajan henkilöllisyyden sijaan tietää, että äiti on joutunut käymään hoidossa Suomen rajojen ulkopuolella.

Toivon koko sydämestäni, että Suomesta tulee tänään entistä tasa-arvoisempi yhteiskunta, ja ettei Arkadianmäki katso oikeudekseen määritellä kenellä on oikeus lapseen ja perheeseen.