Loppuviikon kulttuuripläjäys

Kävin viime hetkillä perjantaina katsomassa Kaarina Kaikkosen näyttelyn Jyväskylän taidemuseossa. Kaikkosen taide teki minuun vaikutuksen Brysselissä käymässäni yksityisessä nykytaiteen museossa. Tuolloin koin jännittäviä tunteita tarkastellessani suomalaista taidetta ulkomailla.

Perjantaina pysähdyin uudelleen tutkailemaan käytettyjen vaatteiden minussa herättämiä tuntemuksia. Ajatuksissani vaelsi henkilökohtaisesta kontekstista vapautuneita mietteitä arjesta ja elämänsisällöstä. Ihmisten käyttämien esineiden esittäminen teoksissa ilman ihmisen läsnäoloa ja vielä yhdistettynä ihmisen rakentamiin tiloihin vie väistämättä ajatukset abstrakteihin ajatuksiin elämän iättömyydestä sekä ympäristössä pileksivästä symboliikasta.


Jatkoin kulttuuriviikonloppua illalla Arktisen Upeeta -elokuvafestareilla esitetyn Kenen joukossa seisot esityksellä. Ennen elokuvan alkua elokuvan ohjannut Jouko Aaltonen ja laululiikkeessä vaikuttaneet jyväskyläläiset puhuivat elokuvan synnystä ja 1970-luvun laululiikkeestä. Minun piti käydä katsomassa elokuva jo syksyllä, mutta se viipyi Jyväskylässä vain muutaman viikon. Onnekseni en tuolloin ehtinyt sitä käydä katsomassa, sillä elokuvasta sai ennen ja jälkeen elokuvan käytyjen keskustelujen jälkeen huomattavasti syvällisemmän aikakauden kuvauksen. Ehdottoman hienosti järjestetty elokuvailta. Dokumenttielokuvaa seurasi vielä Kenen joukoissa seisot -klubi, jonka jätin väliin. Aamulla oli vielä puhe kirjoitettavana..

Lauantain aamupäivän poliittisen osuuden (SDP:n Keski-Suomen piirin syyspiirikokouksen) jälkeen menin illalla Jyväskylän kaupunginteatterin Leipurin Vaimo ensi-iltaan. Näytelmä oli komediana semihauska. Kokonaisuutena näytelmä ei ollut huono, mutta kaupunginteatterin penkeillä olen tottunut kokemaan hieman suurempia tunteita, mitä Lepurin vaimo minussa herätti. Onnekseni olin kuitenkin saanut paikan aivan ensimmäisiltä penkkiriveiltä, josta pystyin seuraamaan näyttelijöiden kasvojen ilmeitä. Luulen, että kauempaa katsottuna olisi kokemus ehkä ollut laihempi. Näytelmän toinen puolisko oli ensimmäistä hauskempi ja osiltaan myös koskettavampi. Pääroolissa leipuri Armaksena Jorma Böök ylsi läheltä nähtynä varsin vaikuttavaan suoritukseen. Näyttelijän tunteentilat välittyivät aitoina.

Näytelmän jälkeen kävin Annan ja Jukan tupareissa ja sieltä siirryttiin Bar68iin Rubikin keikalle. Noin vuosi sitten näin bändin Kuopion Henkassa. Ihan yhtä hyvä keikka ei ollut, mutta silti AH ja JEE! Älyttömän hyvä.

Sunnuntaina ohjelmoitu viikonloppuni päättyi JTY:n naisjaoston syyskokouksessa pitämääni varsin feminismisävytteiseen alustukseen naisten asemasta työmarkkinoilla. Se ei kulttuuria ollut, mutta tunteita kuitenkin.

Kuluttakaa kulttuuria. Se on niin hiton hienoa.

Kuvat:
http://www.jyvaskyla.fi/taidemuseo/
http://www.jyvaskyla.fi/kulttuuri/ngfest/06kuvat.htm