Monday, January 29, 2007


TERVEISIÄ SOSIAALIFOORUMISTA

Davosin talousfoorumin vastapooli Maailman Sosiaalifoorumi järjestettiin seitsemättä kertaa Kenian Nairobissa 20.-25.1. 2007 Kasaranin urheilustadionilla. Viime vuonna osallistuin Karachissa viimeiseen osaan vuoden 2006 kolmiosaisesta foorumista. Siihen kokemukseen verrattuna Nairobi oli monella tapaa menestys, vaikkakin foorumeille tyypilliseen tapaan järjestelyissä esiintyi myös ongelmia. Aloitan raportoinnin foorumista käytännöllisellä näkökulmalla ja siirryn tulevissa merkinnöissäni sisällön punnintaan. Pyrin näin edes jollakin tapaa paloittelemaan kokemuksiani foorumista järjellisiin kokonaisuuksiin. Raportoinnin ensimmäisessä osassa kerron WSF 2007:n käytännön järjestelyihin liittyvät ”tekniset tiedot”.

Nairobin foorumin arvioitu osallistujamäärä on tapahtuman päätyttyä noin 50 000, kun ennen foorumin alkua sen arvioitiin nousevan Mumbain ja Porto Alegren tasolle 150 000 osallistujaan. Alkuperäinen arvio saattoi olla alun alkaen liian korkea, sillä verrattuna Brasiliaan ja Intiaan, Maailman Sosiaalifoorumi teki läpimurtonsa mantereella vasta nyt, viime vuonna Bamakossa järjestetystä foorumista huolimatta. Selvää on, että polysentrisenä järjestetty foorumi ei toimi, foorumeiden saadessa liian alueellisen agendan.

Foorumin paikallisille asetettu osallistumismaksu 500 Kenian shillinkiä (7 dollaria) oli monille liikaa, sillä suuri osa kenialaisista ihmisistä elää alle dollarilla päivässä. Osallistumismaksua alennettiin foorumin alettua, mutta tieto tästä ei ilmeisesti saavuttanut paikallisia. Foorumin integroituminen alueeseen, jossa se kulloinkin järjestetään, tuntuu olevan yksi Maailman sosiaalifoorumin suurimmista ongelmista. Paikalliset järjestöt eivät välttämättä löydä rahoitusta tapahtuman rekisteröintiin foorumissa (esimerkiksi Nairobissa tapahtuman rekisteröinti maksoi paikallisella hintatasolla puolentoista kuukauden palkan) ja alueen köyhimmät eivät löydä fyysisesti tietään foorumiin. Kasaranin urheilustadionin kritisoitiin tapahtumapaikkana olevan liian kaukana Nairobin keskustasta, mikä merkitsi, etteivät paikalliset ihmiset pystyneet tulemaan jalan tapahtumapaikalle. Tapahtumapaikan valinta sekä osallistumismaksun suuruus ovat molemmat asioita, joissa liikutaan kaksijakoisessa tematiikassa; kaikkien vapaapääsy avoimeen keskustelutilaan versus (länsimaisten) osallistujien turvallisuus.

Nairobin turvattomuutta ei voi kiistää. Foorumin aikana pahimpana aamuna luin lehdestä edellisenä päivänä ammutun 13 henkilöä. Varkaudet ja aseelliset ryöstöt ovat arkea. Itse todistin laittomien katukauppiaiden, joita kutsutaan Keniassa hawkerseiksi, aseellista häätämistä poliisien toimesta ja varmuudeksi oikein savupommein vahvistettuna. Seurauksena oli poliisin pakenemista johtuva sekasorto, ihmisten kiljuntaa ja meille autolla ohimatkustaneille länsimaalaisille pelottava sekä pysäyttävä näky. Se ei ollut niin kuin elokuvissa. Toinen turvallisuuteen liittyvä seikka on varkaudet. Omaisuuden katoaminen foorumin tapahtuma-alueella ei ole lainkaan tavatonta. Taskuvarkaat eivät valitse kohteitaan maailmankatsomuksen perusteella ja oikeudenmukaisempaa maailmaa tavoitteleva henki ei tietenkään estä taskuvarkaudenuhriksi joutumista foorumissa. Kenialainen järjestäjäorganisaation jäsen oli vakuuttunut, että paikallisille ilmaisella sisäänpääsyllä olisi ollut valtavat vaikutukset foorumin turvallisuuteen, joidenkin joukkojen saapuessa paikalle vääristä syistä. Olisin tekopyhä, jos väittäisin muuta.

Paikallisten näkökulmasta yksi suurimmista ongelmista liittyi edelleen hintatasoon. Foorumi järjestettiin, kuten jo mainitsin, kaukana kaupungista. Ruokahuoltoa alueella oli järjestetty hoitamaan ruokakojut, jotka oli valittu avoimella kilpailulla, jossa pärjäsivät vain ne, joilla oli varaa maksaa kojusta hyvä hinta. Ruokaa alueella tarjoilikin viiden tähden hotellien keittiöt. Tämän seurauksena ruoka ja vesi alueella maksoivat normaaliin hintatasoon nähden 3-4 kertaa enemmän. Oli varsin järkyttävää kuulla foorumin viimeisenä päivänä, että köyhimmät osallistujat olivat kärsineet tapahtuman aikana nälästä ja janosta. Lehdestä sai lisäksi lukea läheisestä slummista ruoka-alueelle ”tunkeutuneesta” joukosta, joka sotki muutaman ruokakojun levittämällä kojun juomat ja ruuat. Foorumin alueen poliisit ja sotilaat eivät onneksi puuttuneet tilanteeseen, vaan antoivat slummien joukon ilmaista kantansa. Karachissa ruoka oli ehkä länsimaisen tottumuksen näkökulmasta epäilyttävää, mutta ainakin siihen oli kaikilla osallistujilla lähtömaasta riippumatta varaa! Järjestely, jossa ei ole tarjolla kuin länkkäreiden kukkaroille sopivia ruokailu mahdollisuuksia ei käy Maailman sosiaalifoorumin periaatteiden kanssa yhteen.

Kuten kaikissa eri kielialueet yhteen keräävissä tapahtumissa myös tällä kertaa esiintyi jonkin verran ongelmia tulkkauksen kanssa. Omasta mielestäni tässä suhteessa Nairobissa onnistuttiin kuitenkin erinomaisesti. Minulta ei jäänyt yhteenkään tapahtumaan osallistuminen väliin kieliongelmien vuoksi, Pakistanissa tämän ollessa enemmän sääntö kuin poikkeus. Jos tekninen laitteisto ei tapahtumassa sattunut toimimaan, niin paikalla toimi kuitenkin kuiskaustulkkaus. Tulkattavien kielten valinnoista (suahili, englanti, ranska ja espanja) osoittivat mieltään vain harvat. Euroopan parlamentissa vastaavista valinnoista kiihkeitä kieli- ja tulkkauskiistoja kuunnelleena tämä tuntui harvinaisen joustavalta ja rakentavalta. Osallistujat halusivat vain kommunikoida keskenään, eikä ikuinen kiista siitä millä kielellä mielipiteiden vaihto suoritetaan tuntunut olevan foorumissa relevantti. Hurraa!!

Mikä kaikkein tärkeintä, debatin taso Nairobissa oli korkea! Jatkan tästä seuraavassa blogi merkinnässä, joka tulee nettiin mahdollisimman pian. Stay tuned!

2 Comments:

Blogger Ingrid said...

hejsan!

du har en cool och vacker hemsida! lycka till med valarbetet!

12:00 PM  
Blogger Jenny Lindborg said...

Tackar tackar :)

2:02 AM  

Post a Comment

<< Home