Jyväskylän yliopistolla järjestettiin perjantaina 9.2.2007 keskustelutilaisuus, jossa yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistamista pohtineet selvitysmiehet Niilo Jääskinen ja professori Jorma Rantanen olivat paikalla esittelemässä raporttia. En ole huolissani yliopistojen taloudellisen aseman, lähinnä autonomian lisäämisen vaatimuksista raportissa, vaan siitä minkälaisia hallinnon uudistuksia taloudellisen aseman muuttamisella perustellaan. Selvitysmiesten mukaan pärjätäkseen kansainvälisessä kilpailussa suomalaisten yliopistojen on lisättävä autonomisuutta, joustavuutta ja nopeutta. Autonomisuuden periaate liittyy siis yliopistojen taloudellisen aseman uudistamiseen, mutta entä nopeus ja joustavuus?

Alustusten perusteella joustavuus ja nopeus merkitsevät yliopistojen hallinnossa uusien hallinnontasojen luomista (esim. johtokunta), yliopiston hallinnossa akateemisen ja strategisen johtamisen erottamista toisistaan, yliopiston johtokunnan valtaa nimittää rehtori, rehtorin valtaa nimittää yliopiston henkilökunta ja yliopistojen virkojen muuttamista työsuhteiksi.

Yliopistojen tulee toimia yhteistyössä ympäröivän yhteiskunnan kanssa, eikä pysyä akateemisina saarekkeina, mutta millä perustellaan akateemisen maailman ulkopuolisten jäsenten jopa enemmistöasemaa yliopiston hallinnossa? Miten se lisää joustavuutta ja nopeutta? Strategisen ja akateemisen hallinnon erottaminen toisistaan yliopistojen hallinnossa on pelottava ajatus. Yliopiston rehtoriksi voitaisiin nimittää johtokunnan enemmistön ollessa akateemisen maailman ulkopuolelta kuka tahansa, joka on jossakin muussa organisaatiossa ”saanut aikaan tulosta”. Akateemiseen maailmaan ei tuotantolaitosjohtaminen yksinkertaisesti sovi.

Jyväskylän yliopiston hallintojohtaja Erkki Tuunanen omassa kommenttipuheenvuorossaan kiitteli raporttia, ja korosti sen hyvyyttä erityisesti siitä näkökulmasta, että ” Raportissa yliopistoa ei omista kukaan. Yliopisto omistaa itse itsensä.”. Kapitalismin läpäisemässä yhteiskunnassa omistajuus on kuitenkin jatkuvasti läsnä ja pelkään, että hallinnon uudistuksella yliopistojen omistajuus liukuu akateemisen maailman ulkopuolelle. Yliopistojen uudishankkeet kuten uusi palkkausjärjestelmä, laatuhankkeet, Hopsit, arviointihankkeet, immateriaalioikeudet, tuottavuus-ajattelu ja nyt hallinnon aseman uudistus ovat saattamassa yliopistoja suuntaan, jossa sivistyksestä ja tiedepolitiikasta on tulossa toissijaista.