Palkkaa, veroja ja hyvinvointia

Terveisiä Osuuspankin Palkansaajafoorumista Raumalta. Palkansaajafoorumin teemana oli "Osaamisesta hyvinvointiin", joka näkyi puheiden sisällöissä Isä Mitroa lukuun ottamatta oikeastaan vasta foorumin loppupuolella käydyssä ammattiliittojen keskusjärjestöjen kommenttipuheenvuoroissa. Isä Mitrokin pääsi hänkin tekemään oman alansa poliittisia linjauksia puheenvuorossaan, jossa hän muun muassa huomautti elämän olevan elämistä varten. "Elämästä on nautittava, eikä pakastettava. Ei edes sukusoluja.. " Eduskuntavaaleihin hän kielsi linjauksista huolimatta olevansa lähdössä ehdolle. Bryssel on tosin kuulemma vielä harkinnassa.

Ja sitten asiaan. Mielestäni Akavan kannattaa jatkossa vakavasti harkita neuvottelujohtaja Sture Fjäderin päästämistä ääneen tilassa, jossa on korvilla varustettuja kuulijoita. Mies murjaisi esityksensä alkuun vitsin, joka liittyi ammattiliittojen keskusjärjestöjen sekä foorumin järjestäjän Osuuspankin kokoon. "SAK:lla ja Osuuspankilla on ehkä yhtä paljon jäseniä (kummallakin noin miljoona) ja STTK:lla seuraavaksi eniten, mutta jos katsotaan keskusjärjestöjen jäsenten palkkoja, niin huomataan minkä järjestön jäsenillä Suomessa on merkitystä." Fjäder läjäytti piirakkakuviolla varustetun kalvon yleisölle tästä oikein todistukseksi. Veti aika hiljaiseksi moinen Akavalainen linjaus ihmisarvon määräytymisestä yhteiskunnassa. Kellä fyrkkaa, sillä merkitystä. Tämä ei varmasti ole koko keskusliiton näkemys.

Fjäder jatkoi esitystään kertomalla siitä miten epäoikeudenmukaisesti veronkanto Suomessa kohdistuu kansalaisiin ja miten tuloverotuksen kevennys on ainoa keino säilyttää hyvinvointiyhteiskunta. Fjäder piti progressiivista verotusta kohtuuttoman epäoikeudenmukaisena (tasaverosta hän ei kylläkään puhunut) 10 prosentin työväestöstä maksaessa kansan 30 prosenttiin kohdistuvat tulonsiirrot. Kaikkiaan esitys oli varsin yhteiskunnan rakenteet yksinkertaistavaa kylmää kyytiä. Siinä annettiin signaali sille, että veropohjan kapenemisesta (ikäluokkien pienetessä) huolimatta mitään huolta hyvinvointijärjestelmän ylläpitämisestä tulevaisuudessa ei ole. Tuloverotusta alentamalla lisätään ostovoimaa, jonka Fjäder näkee ilmeisesti kasvattavan veropohjaa siinä laajuudessa, että suurten ikäluokkien vanhuus hoidetaan ihmisarvoisella tavalla ja samalla ylläpidetään nykyiset julkispalvelut. Ei tarvitse olla kansantalouden nero ymmärtääkseen yhtälön mahdottomuuden.

Fjäder ei esityksensä perusteella myöskään näe yhteyttä satsauksella, jonka yhteiskunta itsensä korkeasti kouluttautuvaan väestönosaan tekee. Valtiovarainministerin mukaan valtio on peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen suorittaneeseen nuoreen satsannut miljoona euroa. Nuoren suoritettua tähän lisäksi korkeakoulututkinnon tulee valtio investoineeksi häneen toisen miljoonan lisään. Korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö yleensä sijoittuu työmarkkinoilla asemaan, josta maksetaan koulutusta vastaavaa palkkaa (En tosin väitä näin olevan kaikissa tapauksissa. Valitettavasti.), joka lienee korkeampaa kuin esimerkiksi siivoojan palkka. Henkilöön, johon on investoitu, saa korkeamman palkan myötä korkeamman elintason kuin usea muu ja maksaa tämän palkan mukaista veroa valtiolle järjestelmän ylläpitämiseksi. Suomalaisten yritysten kilpailukyky ei tule tyhjästä. Valtio suuntaa suorasti ja epäsuorasti valtavasti rahaa kilpailukyvyn ja sitä kautta työpaikkojen säilyttämiseksi Suomessa. Yrityksiltä sekä Suomessa ilmaisen koulutuksen saaneilta työntekijöiltä on kohtuullista vaatia yhteiskuntavastuuta vastineeksi, yrityksiltä työpaikkojen ja työntekijöiltä progressiivisen verotuksen muodossa. Kansalaisten parissa toivoisin veroalennuksista puhuttaessa mainittavan alennusten vaikutuksen myös palveluihin. Verojen yhteys palveluihin ei näytä olevan kaikkien mielestä itsestään selvä.

Suomalaisen veropolitiikan kommenttikierroksen päätti Aker Yards Finlandin toimitusjohtaja Yrjö Julin, joka totesi ensin tokaistuaan, että tätä ei ehkä kannattaisi ääneen sanoa, mutta että suomalaisessa verojärjestelmässä on ehkä jotakin tarkistettavaa, jos ihminen, joka ei käy työssä ei näänny nälkään. Että sellaista. Tämä oli ehkä tarkoitettu näppäräksi näpäytykseksi hänen näkemyksensä mukaan liian korkeita tulonsiirtoja kohtaan, mutta kuulosti yksinkertaisesti hyytävän epäinhimilliseltä kommentilta. Tiedä vaikka olisi ollut pelkästään sitä.

Palkansaajienfoorumissa ei luonnollisesti keskusteltu hyvinvoinnin ja osaamisen jakautumisesta Suomen rajojen ulkopuolella globaalilla tasolla, vaikka esimerkiksi ulkomaisen vuokratyön tematiikkaa ohuesti kosketeltiin. Keskustelun ulottamisesta niihin kansainvälisentalouden ongelmiin, jotka aiheuttavat myös suomalaisten palkansaajien probleemat, ollaan vielä kaukana. Edelleen suomalaisten ja itäeurooppalaisten työntekijöiden vastakkainasettelu (etelän ja pohjoisen välisestä vastakkainasettelusta puhumattakaan) on suomalaisten ammattiliittojen puheessa läsnä, vaikka tästä todella olisi päästävä eroon. Globaalissa yhteydessä ei ole asianmukaista edes puhua palkansaajista, kun ottaa huomioon millaisissa olosuhteissa töitä joudutaan tekemään. Tästä sitten myöhemmin.

Kimi kävi p*skalla

Joka arkipäivänä minulla, Camilla ja Lauralla on tapana käydä syömässä yliopistolla ja sen jälkeen kahvilla Sohwilla. En muista miten pitkään me olemme niin tehneet, mikä viitannee 'hyvin kauan' olevan lähinnä oikeaa vastausta. Aikaisemmin kävimme yliopiston kirjastolla, mutta kyllästymisestä ja kirjaston savuttomuudesta johtuen siirryimme Sohwille (Itsehän en enää polta :) Ratkaisevassa asemassa paikan vaihdoksessa olivat myös Sohwilla tarjolla olevat lehdet. Päivittäiseen rutiiniimme kuuluu Ilokivessä ruokailun ja kahvin lisäksi myös Ilta-Sanomien lukeminen. Yleensä kahvin lomassa keskustellaankin iltapäivälehtien kirjoitusten ala-arvoisuudesta. Mihin iltapäivälehtien "journalismi" on matkalla?

Tämän päivän lööppi oli jo niin epätodellinen, että ala-arvoinen adjektiivina ei enää riitä sitä kuvaamaan. Mikä etusivun uutinen se on, että rallikuski käy vessassa? Ai, eikö se olekaan prinsessa tai muumi? Tai paremminkin; mikä etusivun uutinen se on, että rallikuskilla on harvinaisen kehittymätön huumorintaju.

Lööpissä oli siis kysymys siitä, että Räikkönen totesi suorassa televisiolähetyksessä "Olin paskalla". ITV:n urheilu-uutisten juontaja, entinen F1-kuski Martin Brundle kysyi Räikköseltä, seurasiko tämä lopettavan Ferrari-kuljettajan Michael Schumacherin uran huipennusta, kun jalkapallotähti Pele ojensi ennen Brasilian GP:tä Schumille tunnustuspalkinnon huikeasta urasta. Voimasanojen käyttäjänä minulla ei ehkä olisi varaa sanoa mitään, mutta onhan se nyt typerää laukoa toimittajalle wc-käynneistä tuollaisella sävyllä. Kimin kommentin YouTube-videona lähettäminen kavereille on ihan hauska läppä, mutta ei tämä kyllä valtakunnallisen median uutinen pitäisi olla.

Ilta-sanomien mukaan Räikkönen kommentillaan myös nolasi koko Suomen. Hhhmm. Ei kai Suomi nyt kuitenkaan ole mikään henkilö, jonka yksi juntti rallikuski voisi nolata. Olen kyllästymässä iltapäivälehtien tyhjänpäiväisten uutisten lisäksi niiden lietsomaan 'huonoon kansalliseen itsetuntoon'. Milloin Suomea on loukkattu, kun suomalaista ruokaa on moitittu ja milloin Suomea nolottaa, kun joku sen kansalainen kertoo vessavierailustaan televisiossa.

Lähinnä minua mietityttää, että ovatko iltapäivälehdet jollakin yhteisellä missiolla tyhmentää suomalaiset. Ilta-Sanomien vastaavaksi päätoimittajaksi valittiin syyskuussa Hannu Savola. Savolan sanoi valintansa jälkeen, että Ilta-Sanomien peruskonseptissa – uutisia, viihdettä, urheilua – ei ole tarvetta radikaaliin muutokseen. "Viihdettä yhtään väheksymättä pari piirua asiajournalismin suuntaan", Savola linjasi. (pari piirua näyttää olevan linjauksista puhuttaessa muodissa) Savolan mukaan iltapäivälehti on väkevä media ja sen on tiedostettava vastuunsa. Näkemykseni mukaan Savola ei aivan täydellisesti ole linjan toteuttamisessa onnistunut.

Joopa joo. Ehkä jatkossa keskityn kahvilla Hesariin.

Ei työelämän irtosuhteille

Vuokratyön osuus työvoimasta on jo pitkään kasvanut Suomessa. Euroopan Unionin edellisen laajentumisen yhteydessä rajoitettiin työvoiman vapaata liikkuvuutta uusista jäsenmaista vanhoihin jäsenmaihin kahden vuoden siirtymäajalla, joka päättyi tänä vuonna. Kuten saimme havaita, mitään ryntäystä esimerkiksi Suomen työmarkkinoille ei siirtymäajan jälkeen uusista jäsenmaista tullut, mutta tällä protektionistisella teolla tehtiin työmarkkinoille karhunpalvelus. Vuokratyövoimayritykset tulivat entistäkin yleisimmiksi työvoiman liikkuvuuden rajoituksia kierrettäessä niiden kautta.

Joillekin ihmisille lyhytaikaiset työsuhteet ovat elämäntilanteeseen parhaiten sopiva ratkaisu, mutta yhä useampi työntekijä joutuu vasten tahtoaan pätkätöidenketjuun, kun vakituista työpaikkaa ei löydy. Huolestuttavaa on, että työnantajat siirtävät myös vakituisia työsuhteita vuokrayritysten hoidettavaksi. Emme ole kovinkaan kaukana siitä, että esimerkiksi kauppojen kassat ja hyllyttäjät ulkoistetaan kokonaan. Työntekijät kenties pysyvät samoina, mutta palkka ja työehdot muuttuvat, ja eivät suinkaan parempaan suuntaan.

Yksi vuokratyön ongelmista on sen pätkäluonteisuus, mutta pahin ongelmista on työntekijöiden ja työnantajan välisen suhteen puuttuminen. Usein vuokratyöntekijä ei ole työpaikan työterveydenhuollon tai työsuojelun piirissä. Kammottavinta kaikessa, hänelle ei makseta työstä samaa palkkaa kuin suoraan työantajan palveluksessa olevalle työntekijälle.

Vuokratyön viidakkoon on luotava säännöt, jotka turvaavat vuokratyöntekijän aseman ja poistavat tämänhetkisen työmarkkinoiden epätasa-arvon pysyvien- ja vuokratyöntekijöiden välillä. Vuokratyöntekijän palkan ja työsuhteeseen kuuluvien etuuksien on oltava käytännössä samat kuin työpaikkaan pysyvässä työsuhteessa olevien työntekijöiden. Tämä on myös työnantajien etu, sillä nykyisen menon jatkuessa tulemme huomaamaan, että työntekijän ja työnantajan välisen suhteen puuttuessa työntekijät eivät sitoudu työhönsä samalla panoksella kuin vakituisessa työsuhteessa olevat. Osittaisella palkalla saa osittaisen työpanoksen.

Työsopimuslakia on muutettava siten, että vuokratyöyrityksille asetetaan velvollisuuksia työntekijöitään kohtaan. Vuokratyöntekijöille on taattava vakituinen työsuhde vuokratyöyritykseen, jolloin työntekijälle maksetaan takuupalkkaa niiltä jaksoilta, jolloin vuokratyönantajalla ei ole tarjota listallaan olevalle työntekijälle töitä. Vuokratyöntekijöiden onkin tulevaisuudessa oltava pysyvässä työsuhteessa työvoimaa vuokraavaan yritykseen.

Kolumni julkaistu venäjäksi käännettynä Spektr Nedeli -viikkolehdessä.

Kuva: http://www.palkkatyolainen.fi/pt2006/pt0601/ala0601.html

ASUNNOTTOMIEN YÖ 17.10.

Tänään vietettiin valtakunnallista Asunnottomien yötä. Käytännössä Asunnottomien yöhön osallistuminen kirjattiin jo JSDN:n vuoden 2004 toimintasuunnitelmaan, jolloin olin JSDN:n puheenjohtaja. Jostakin kiireen syystä tapahtuma jäi tuolloin toteuttamatta, josta edelleen tunnen huonoa omaatuntoa. Viime vuonna Satu Naskinen otti tapahtuman järjestelyt hoitaakseen. Tämän seurauksena Jyväskylän asunnottomien tilanteesta järjestettiin seminaari ja aihe sai erinomaisen mediahuomion Jyväskylän tiedotusvälineissä.

Asunnottomien parissa täyspäiväisesti toimiva Katulähetys keskittyy Jyväskylän Asunnottomien yön ohjelmaan omissa toimipisteissään ja JSDN on nyt kahtena vuotena huolehtinut siitä, että asunnottomuus yhteiskunnallisena ongelmana saavuttaa katunäkyvyyden valtakunnallisena kampanjapäivänä. Viimevuotiseen tapaan tarjoilimme tänään kävelykadulla hernekeittoa, sämpylää ja kuumaa mehua. Keitto oli työttömien keittiöltä ja sämpylät eilen itsemme tekemiä. Sämpylätalkoot kotonani olivat valitettavan sukupuolittuneet. Yhtäkään miekkosta joukostamme ei leipominen kiinnostanut, tai sitten kaikilla oli kiirettä.. Sekin on mahdollista..

Tänään kävelykadulla olin suunnitellut käyttäväni puheenvuoron asunnottomuudesta. Äänentoisto oli kuitenkin jäänyt matkasta pois ja ensimmäistä kertaa puhuin (tai paremminkin huusin) seisten kävelykadun penkillä. Olo oli kuin milläkin agitaattorilla. Kuulioita kosteassa ja kylmässä ilmassa oli vähänlaisesti. Asia tuli sanottua ja asia kunnossa. Alla mitä ilmoille kajautin.



Hyvät kuulijat,

Meidän kulttuurissamme on sijaa lisävälittämiselle. Eero Heinäluoma on puhunut politiikan viemisestä pari piirua ihmisen suuntaan. Siinä on hänen mukaansa haastetta niin poliittiselle kuin ammatillisellekin työväenliikkeelle – jokaiselle politiikassa mukana olevalle.

Politiikan viemisen ihmisen suuntaan –sloganin hyvyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta totta on, että suomalaisen yhteiskunnan arvot ovat kiristymässä ja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämistä kritisoidaan jatkuvasti. Työtä siis riittää, siinä puolueemme puheenjohtaja Heinäluoma on varsin oikeassa. Lisääntynyt hyvinvointi on ironisesti johtanut siihen, että yhä useampi suomalainen on kiinnostunut lähinnä oman hyvinvointinsa lisäämisestä. Hyvinvoinnin ja suomalaisen sosialidemokraattisella politiikalla rakennetun hyvinvointiyhteiskunnan yhteyttä ei nähdä. Hyvinvoinnin rakentaminen Suomeen on vaatinut aikaa, kokonaisvaltaista poliittista näkemystä sekä paljon veroja. Hyvinvointia ja vaurautta Suomessa osataan arvostaa, samoin kuin vihata veroja. Haluan korostaa, että ilman progressiivista verotusta meillä ei olisi nykyistä hyvinvointiamme.

Suomi onkin tänään vauraampi kuin koskaan. Ikävä kyllä, Suomeen on myös kasvamassa suurempia tuloeroja kuin koskaan aikaisemmin. Kaikesta vauraudesta huolimatta maassamme on edelleen asunnottomuutta. Tämä on mielestäni häpeällistä.

Nykyisen hallituksen ohjelmassa yhdeksi asuntopolitiikan tavoitteeksi on asetettu asunnottomuuden poistaminen. Toimet tavoitteen saavuttamiseksi toteutetaan suurimmaksi osaksi pääkaupunkiseudulla, jossa ongelma on suurin. Asunnottomista on kasvukeskusseuduilla 80 prosenttia. Jyväskylä kuuluu Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun kanssa kasvukeskusten ryhmään. Hallitusohjelman asuntopoliittisen tavoitteen toteuttamiseksi on resursseja suunnattava myös maakuntiin.

Valtion asuntorahaston selvityksessä todetaan, että erityisesti moniongelmaisille on vaikea löytää sopivia ja pysyviä asumisratkaisuja. Asunnottomuuden poistamiseksi tarvitaan kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen riittävää tuotantoa sekä tuettua asumista. Riittävä tuki tavallisessa vuokra-asunnossa selviämiseen voi olla asumisneuvojan antama apu. Asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi on tärkeää puuttua ongelmiin, kuten vuokrarästeihin, samanlaisen neuvontajärjestelmän kautta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Asumisneuvontaa Jyväskylässä on kehitettävä.

Jyväskylässä on yksinäisiä asunnottomia tänä vuonna kolme vähemmän kuin viime vuonna. Edelleen siis sata liikaa. Näistä asunnottomista 18 asuu ulkona ja ensisuojissa. Asuntoloissa yksi henkilö ja laitoksissa 28 henkilöä. Tilapäisesti tuttavien sukulaisten asuu 53 henkeä.

Jyväskylässä asunnottomuuden poistamiseksi hienoa työtä on tehnyt jo vuosia Jyväskylän katulähetys, kuten viime vuonna järjestämässämme Jyväskylän Sos.dem nuorten Asunnottomien yön –seminaarissa saimme kuulla. Katulähetyksellä on muun muassa ensisuoja, joka tarjoaa yösijan sitä tarvitsevalle kaikkiin kellonaikoihin. Jyväskylän kaupungilla ja maalaiskunnalla on ostopalvelusopimus päihdeongelmaisten asumis- ja erityispalveluista Katulähetyksen kanssa. Jyväskylän kaupungilla on tällä hetkellä Ensisuojassa ja Ensiaskeleessa sekä viidessä puolimatkankodissa yhteensä 150 paikkaa. Maalaiskunnalla on 17 paikkaa. Yhteensä tuettuja asumispaikkoja oli 201. Jyväskylän kaupunki asutti viime vuoden aikana 63 asunnotonta, joka oli 20 enemmän kuin edellisvuonna.

Päihdekuntoutujien asuttamisessa Jyväskylän vuokra-asunnot ja Katulähetystoimivat toimivat yhteistyössä. Asuntoloista pyritään saamaan omatoimisen asumiseen kykenevät normaaliin vuokra-asuntoon. Yksin muuttaminen yhteisöllisestä asuntolasta ei ole helppoa ja jälleen tulemme asumisneuvojien tarpeellisuuteen.

Asunnottomuus on yhteiskunnallinen epäkohta, joka on poistettavissa mainitsemillani toimilla: kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen riittävällä tuotannolla sekä tuetulla asumisella. Asunnottomien yön tarkoituksena on nostaa tämä yhteiskunnallinen ongelma ihmisten tietouteen ja saattaa paineita sekä kunnallisten että valtakunnallisten päättäjien suuntaan ongelman poistamiseksi. Jokainen meistä täällä tänään toimii tämän tavoitteen eteen.

Yksikin asunnoton on liikaa.

Lyhyt politiikan linjaus


Ensimmäisessä SDP:n puheenjohtajana pitämässään puheessaan vuonna 1963 Rafael Paasio sanoi:”Pienten, heikommassa asemassa olevien ihmisten auttaminen on ainoa tie, jonka perustalla sosialidemokraattinen aatemaailma lepää. Ne jotka jäävät jälkeen on yhteisvoimin autettava ja kohotettava toisten rinnalle.” Puhe sisälsi kuuluisan ”pari piirua vasemmalle” – linjan määrittelyn. Paasiosta sosialidemokraattien ääni oli tuolloin kuulunut liian hiljaisena työpaikoilla.

Neljä vuosikymmentä myöhemmin SDP:n puheenjohtajuudesta kisannut Eero Heinäluoma lainasi Paasion linja-ilmaisua lanseeraamalla oman ”pari piirua ihmisen suuntaan” – linjan. Heinäluoman ihmisen suuntaa olen miettinyt. Tutkimukseni perusteella Heinäluoma puhuu piirujen yhteydessä useimmiten suomalaisten työpaikkojen määrästä.

Työ, oikeus sen tekemiseen ja työpaikkojen määrä on kiistämättä sosialidemokraattien ja työväenliikkeen tärkein poliittinen sisältö. Mielestäni olemme vain tulleet aikaan, jossa politiikassa ihmisen suuntaan liikkumisesta puhuttaessa on huomio kiinnitettävä määrän sijaan laatuun.

Työntekijöillä ei ole enää kunnon kesälomia, sillä työsuhteet ovat liian lyhyitä niiden kerryttämiseksi. Työ ei myöskään enää tarjoa entisaikojen tapaan mahdollisuutta työntekijälle kehittää itseään, koska yksittäinen työsuhde ei yksinkertaisesti kestä riittävän pitkään tämän mahdollistamiseksi. Sen sijaan työntekijät tekevät työtä itsensä kehittämisen pakossa ja pelossa. Työntekijän on vähintään osattava kolmea vierasta kieltä ajaakseen trukkia ja hänellä on oltava ajan vaatimusten mukaan kehittyvä koulutus. Elinikäisestä oppimisesta positiivisena käsitteenä on tullut ahdistava pakko pysyä työelämän vaatimusten perässä tai muutoin työntekijän määräaikainen työsuhde tulee loppuunsa. Työntekijät eivät enää kiinnity sosiaalisesti työpaikkoihinsa, vaan joutuvat juurettomina etsimään toimeentuloa milloin mistäkin. Jotkut tahot kutsuvat edellisiä yksinkertaisesti työelämän joustoiksi.

SDP:n on asetettava rajat työntekijöiden nykyajan riistolle ja astuttava vastustamaan työelämän epäinhimillistä suuntaa. SDP:n olisi aloitettava ajamalla velvoitetta henkilöstövuokrausfirmoille maksaa palkkaa listoilla oleville työntekijöille, niiltä jaksoilta, jolloin työtä ei ole. Pari piirua vasemmalle.

HEDELMÖITYSHOITOLAISTA

Seurasin eilen eduskunnan lehterillä "vihreiden arvoliberaalien arvojen ja kristillisdemokraattisten arvojen kamppailua", erään kristillisten ryhmän kansanedustajan sanoja lainatakseni. Kysymyksessä oli siis eduskunnan täysistunnossa käyty keskustelu hedelmöityshoitolaista.

Suomessa hedelmöityshoitoja ei nykyisellään ole lainsäädännöllä säädelty. Mitä kyseinen kansanedustaja luonnehti vihreäksi arvoliberalismiksi onkin tosiasiassa nykyisen linjan vahvistamista lainsäädännöllä. Itse kutsuisin tämän linjan (rajaamattoman hedelmöityshoitolain) kannattajia vihreiden arvoliberaalien sijaan järkevästi ajatteleviksi tasa-arvoisuuden kannattajiksi.

Tunteet kuumenevat hedelmöityshoitolaista puhuttaessa siinä vaiheessa, kun keskustellaan siitä, sallitaanko hedelmöityshoidot myös jatkossa sinkkunaisille sekä naispareille. Perustavanlaatuisesta maailmankatsomusten törmäyksestä salissa todellakin oli kysymys.

Lakivaliokunnan niukan enemmistön (8/9) mielestä vain hetero avopareilla on oikeus hedelmöityshoitoihin, kun hallitus esittää eduskunnalle rajaamatonta hedelmöityshoitolakia. Lakivaliokunnan muistion kannattajat keskittyivät argumentaatiossa perhearvoihin ja väittämään, ettei ilman isää kasva normaaleja lapsia. Avioerojen lukumäärän Suomessa huomioon ottaen väite tuntuu vähintäänkin absurdilta! Hallituksen esitystä kannattavat osoittivat salissa, että pohjimmiltaan laissa kyse on siitä, halutaanko Suomessa luokitella perheitä arvostettuihin ja epäsopiviin perhemuodon perusteella.

Eräs virheellinen argumetti hedelmöityshoitojen rajaamisen puolesta on, että valtion ei tule maksaa lesbojen saattamista raskaaksi. Argumentti on alhainen ja virheellinen. Valtio ei nykyiselläänkään maksa hedelmöityshoitoja, ne maksetaan itse.

Suomessa hedelmöityshoitoja on annettu sinkkunaisille tai naispareille arviolta 8-10 vuodessa. Varmaa on, että jos hedelmöityshoidot sinkkunaisille ja naispareille kriminalisoidaan kansallisella lainsäädännöllä, haetaan niitä Suomen rajojen ulkopuolelta. Rajaava hedelmöityshoitolaki saattaa synnyttää pimeät markkinat sukusoluille, mikä olisi valtava terveysriski sekä hoitoja hakevalle naiselle että lapselle, sillä pimeillä markkinoilla sukusoluja ei ole testattu missään. Suomesta hoitoja haettaisiin todennäköisimmin Virosta ja Venäjältä.

Hallituksen lakiesityksessä nykylinjaan ainoa muutos olisi se, että jatkossa hedelmöityshoidon kautta maailmaan tulleella lapsella olisi 18 vuotta täytettyään halutessaan oikeus tietää sukusolujen luovuttajan henkilöllisyys.

Jos eduskunnan äänestyksessä muutaman tunnin kuluttua käy niin kurjasti, että lakivaliokunnan kanta voittaa, on Suomessa tulevaisuudessa lapsia, jotka 18-vuotiaana saavat sukusolujen luovuttajan henkilöllisyyden sijaan tietää, että äiti on joutunut käymään hoidossa Suomen rajojen ulkopuolella.

Toivon koko sydämestäni, että Suomesta tulee tänään entistä tasa-arvoisempi yhteiskunta, ja ettei Arkadianmäki katso oikeudekseen määritellä kenellä on oikeus lapseen ja perheeseen.

Hyvän alun jälkeen jumitus. Maanantaina lupaan aloittaa ahkeruuden, sekä blogi-maailmassa että arjen askareissa. Varasin jo pyykkituvan kahdeksaksi aamulla, jotta varmasti saan itseni sängystä ylös. Pyykeistä jatkan päivää mielenosoituksella. Voisiko viikolle jämäkämpää alkua olla?

Huomenna on Suomen ylioppilaskuntien liiton organisoima suurmielenosoitus opintorahan korottamiseksi 15 prosentilla seuraavan vuoden valtion budjetissa. Vuonna 2004 osallistuin opintoaikojen rajauksia vastustavaan EI-henkiseen mielenosoitukseen Helsingissä. Tällä kertaa Helsingissä huudetaan tyhjän eduskuntatalon edessä, sillä maanantai on kansanedustajien maakuntapäivä. Opiskelijoiden strategiana on tällä kertaa tulla kuulluksi kaikilla opiskelupaikkakunnilla Helsinki-keskeisyyden sijaan. Ihailen suuresti SYL:n päätöksessä maakunnille antamaa arvoa.

Tiedustelinkin tänään puhelimitse kansanedustajaltamme Kalevi Olinilta, että tapaammeko huomenna kompassilla mielenilmauksen merkeissä? Ihmetyksekseni hän kertoi, ettei ylioppilaskunnasta ole otettu yhteyttä asian tiimoilta, ja että valitettavasti kalenterissa on jo iltapäivälle maakuntaohjelmaa. Täytyy ihmetellä opiskelijoiden edunvalvonnan heikkoutta. Onko ylioppilaskunnasta kerrottu yhdellekään Keski-Suomen kansanedustajalle huomisesta mielenilmauksesta? Jos ei, niin kenen iloksi säätiedotuksen mukaan huominen sateessa marssiminen tapahtuu?

Tänään askartelimme mielenosoitukseen JTY:n toimistolla hienon banderollin. Iskulauseen miettiminen oli tämän päivän haastavin tehtävä. Päädyimme lopulta yksinkertaiseen "Pois köyhyys!" lauseeseen. Yllättäen Kokoomusnuorilla oli valinnassamme oma vaikutuksensa. Torstaina ja perjantaina olimme nimittäin Demarinuorina Hipposhallilla My way -messuilla kantamassa kortemme kekoon yhteiskunnallisen vaikuttamisen lisäämiseksi nuorten keskuudessa. Samoin tekivät Kokoomusnuoret. Erikoisin kysymys kahden päivän aikana, joka pöytämme äärellä esitettiin, tuli yläastelaiselta pojalta. Kysymys kuului; "Mitä se tarkoittaa, kun noi Kokoomusnuoret sano, että Tarja Halonen on kommunisti ja, että demarit haluaa, että kaikki suomalaiset on köyhiä?" HHhhmm. Ihan varmuuden vuoksi ajateltiin nyt lähteä perussanomalla liikkeelle. Valitettavasti en myöskään usko banderollin menettävän sanomansa ajankohtaisuutta lähitulevaisuudessa. Opiskelijoihin köyhä-sanan liittäminen on luontevaa. Minkään muun luokan ei Suomessa odoteta selviävän yhtä pienellä kuin opiskelijoiden. Vastoin kokoomuslaisten välkkyjen luuloja, Demareiden politiikan tavoitteena ei ole suomalaisten köyhdyttäminen, vaan tasa-arvoinen yhteiskunta. Politiikan lähtökohtana on tasa-arvo ja solidaarisuus. Jokaisella on oltava mahdollisuus tehdä työtä, opiskella ja saada elämäntilanteen edellyttämää toimeentuloturvaa ja palveluja.

Toivottavasti porukkaa on kuin pipoa huomenna osoittamassa mieltä. Olisi korkea aika saada opiskelijat oikeasti barrikadeille. Toivottavasti paikalla on myös kansanedustajia, joilla on viimekädessä valta ja kunnia asiasta päätettäessä.

Huomiseen! Tai no, oikeastaan nyt on jo maanantai. Viikonlopun aikana olen jälleen onnistunut ryssimään rytmini varsin perusteellisesti. Silitystä puolilta öin, nappien ompelua yhdeltä ja blogiin kirjoittelua ja lupaus ahkeruudesta kahdelta. I alla fall, moro.